Päätalon Kallen maisemissa

Taivalkosken Jokijärvellä, Kalle Päätalon lapsuuskodin pirtin seinähirsien vierellä kasvavat upeat, toista metriä korkeat ukonhatut. Hyvin sopivat maisemaan, sekä pirtti että ukonhattu.

Ukonhattu on helppo perinneperenna, joka ei vaadi juurikaan hoitoa. Se on tukeva kasvutavaltaan eikä yleensä tarvitse tukea vaan pysyy itsekseen pystyssä. Ukonhattu nousee keväällä ja kasvaa pikkuhiljaa kesän aikana täyteen mittaan (n. 80-140 cm). Se kukkii elokuussa violetinsinisin kukin. Ukonhattua on myös valkoisena.

Ukonhattu viihtyy aurinkoisessa ja hiukan varjoisemmassakin paikassa, jossa kasvualusta ei ole kovin kuiva. Kuivassa tai liian paahteisessa paikassa ukonhattuun tulee helposti tuholaisia, jotka on kyllä helppo poistaa vaikkapa kylmällä vesisuihkulla.

Pieni varoituksen sana: ukonhattu on myrkyllinen kauttaaltaan. Kasvin istuttamista omaan perennapenkkiin kannattaa harkita, jos perheessä on lapsia.    

Ukonhattu Aconitum on perinteinen perenna, jota näkee usein vanhoissa pihapiireissä.

Suomalainen perinnepiha riukuaitoineen. Kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkodin piha Taivalkosken Jokijärvellä.

Suomalainen koivu on kaunis puu! Se vain sopii niin hienosti tähän meidän maisemaan. Eikä tuo riukuaitakaan näytä ollenkaan hassummalta.  

Pikkuhiljaa alkaa maisemassa näkymään menneen kesän merkkejä. Keltaista, punaista ja ruskan muita värejä. Syksy tekee tuloaan - hitaasti, mutta varmasti.

Väriterapiaa

Jaa-a, että kuukausi vaihtui... taas! On tämä kyllä haipakkaa. Miten aika vaan menee? Kokonainen kesäkuu noin vain kadonnut, enkä ainoatakaan postausta tehnyt. Omatunto kolkuttaa, mutta parempi heinäkuussa, kun ei koko kesänä... vai miten se meni?

Kauppapuutarha Kukkivan Kunnaan väriloistoa.

Sain valokuvata Kauppapuutarha Kukkivalla Kunnaalla ja kylläpä olikin mitä kuvata! Sinisiä, punaisia, valkeita, keltaisia, violetteja... ja... ihan kaikenvärisiä kukkasia valtavat kasvihuoneet pullollaan. Puutarhalla käynti on aina jonkinlainen väriterapiakokemus. Suosittelen lämpimästi!

 

Pelargonia Pelargonium poikineen.

Kerrassaan upea keltainen Daalia Dahlia täydessä loistossaan.

Daalia olen yrittänyt talvettaa jo kahtena talvena. Kummallakaan kerralla en onnistunut. Ensimmäisenä vuonna kellarissa oli käynyt pakkanen ja toisena vuonna daalian mukulat kuivuivat. Pitänee vielä ensi talvella koettaa. Jos kolmas kerta onnistuisi. On ne kyllä ihania kukkiessaan! Ja kun lannoittaa ja raskii leikata kauneimmillaan kukkivan kukan maljakkoon, kukinto on taattu pitkälle syksyyn.  

Petunian Petunia pinkkiä loistoa. Näillä amppeleilla saa helposti kaunista puutarhaan.

Myös petunia jaksaa kukkia koko kesän, kunhan nyppii kuihtuneet kukat, kastelee ja lannoittaa. Tällaisen väripalloamppelin kun puutarhaan laittaa, niin kyllä kelpaa. 

Puutarhoilla on alkanut jo alennusmyynnit. Pitänee pistäytyä taas tällä viikolla. Apua, mitähän sieltä taas löytyy? Tuskin maltan odottaa!  

Metsän anteja

Meidän metsässä ei vielä mustikka kuki, mutta maljakossapa kukkii!

Nyt on kyllä ulkona niin ihanan lämpöistä (varjossa +24° C), että pian varmaan metsässäkin mustikka kukkanuppunsa availee.

Näin mukavan vihreän kimpun saa, kun mustikanvarpuja kotiin kuljettaa. Oho, edellisestä lauseesta hyppäsi ihan riimipari, runosuoni(kin) kukkii, näköjään.

Hyvä syy mennä metsäretkelle: keräämään mustikanvarpuja. Kerää mahdollisimman vihreitä oksia. Huuhtele kotona oksat haalealla vedellä, ettei niiden mukana tule metsänötököitä. Katkaise sitten oksat samanpituisiksi ja asettele ne maljakkoon. Sitten ei muuta kuin odottelemaan. Muutaman päivän päästä alkaa ilmaantumaan hennon vihertäviä kukkanuppuja. Muistathan vaihtaa veden parin päivän välein. 

Kimppu kestää maljakossa muutaman viikon kivan näköisenä. Sen jälkeen nuput alkavat ruskistua. Mustikka yrittää tehdä satoa siinä onnistumatta. Maljakossa ei ihan ravinteet riitä ja pölytyskään ei onnistu. Jos vielä haluat pitää kimpun, leikkaa ruskistuneet kohdat pois ja anna mustikan tehdä lehdet. Pitkäikäinen kimppu siis, ja ei maksa mitään. 

Muistathan ettei varpuja saa kerätä metsästä ilman maanomistajan lupaa.

Mustikanvarvut Vaccinium myrtillus vanhassa kannussa. Alla ihanan värikäs huovutettu pannualunen,  jonka joulupukki toi viime jouluna

Kaikille Äideille

Ihanaista äitienpäivää! Kyllä ÄITI on kukkansa ansainnut!

Mullat vaihtoon ja uusia tuulia

Kolmen ruukkukasvin yhdistelmä: kultaköynnös, siroliuska-aralia ja saintpaulia eli paavalinkukka.

Kevättä vähän kukkaruukkuunkin. Olohuoneen ikkunalaudan kukka-asetelmat kaipasivat vähän kevätsiivousta. Mullanvaihdon yhteydessä lisäsin siroliuska-aralian Scefflera arboricola ja kultaköynnöksenn Epipremnum suojiin kerrotun saintpaulian Saintpaulia ionantha. 

Kukkaset pitävät toistensa seurasta ja kukaan ei sano, että niiden on oltava samaa lajia tai lajiketta. Yhdistämälle eri lehtimuotoja ja värejä saa vaihtelua tavallisiin perinteisiin ruukkuistutuksiin.

Sahramit eli krookukset Crocus kukassa. 

Lumi on väistynyt ja piha alkaa olla jo suurin piirtein kuiva. Haravoimaan siis pääsisi jo. Enää pieniä lämpäreitä lunta varjon puolella ja nekin katoavat ihan silmissä. Vähän lämmintä ja kunnon vesisade, niin hiirenkorvat pian näkyvät. On tätä odotettukin.

Kevään ensimmäisenä pihan kukkijana bongasin noin viikko sitten näin kauniita pikku aurinkoja. Mikähän kukka seuraavaksi availee nuppunsa?  

Farssin lumoissa

Kävin Oulun kaupunginteatterissa  ja kylläpä TAAS nautin. Farssi Saranat ja sardiinit liikkuivat edestakaisin ja meno oli paikka paikoin aivan poskettoman lystikästä. Sai nauraa vedet silmissä, niin että melkein hävetti. Enkä muuten ollut ainoa.

Michael Frayn hulvaton käsikirjoitus, upeat näyttelijäsuoritukset ja hyvä ohjaus, siis hyvin paketoitu lahjapaketti, jolla elämä jatkui taas hieman pidempänä. Spontaani nauraminen on hulvatonta, suosittelen!

Saranat ja sardiinit

Suomennos 

Pentti Järvinen

Ohjaus

Jaakko Saariluoma

Lavastus

Maija Tuorila

Puvut

Pasi Räbinä

Rooleissa:

Heli Haapalainen

Anneli Juustinen

Mikko Leskelä

Aki Pelkonen

Hannu Pelkonen

Merja Pietilä

Janne Raudaskoski

Timo Reinikka

Riina Uimonen

Iloisen ihanaa pääsiäistä sinulle!

Vihreän viehätystä

Pääsiäinen on pian ja kevätaurinko paistaa. Räystäiden vesinoro kertoo, että pikkuhiljaa ah, niin ihana kevät alkaa viedä selkävoiton talvesta. Varjon puolella pakkasmittari näyttää −2,7C ja auringon puolella +7C eli kyllä se aurinko jo kovasti lämmittelee niin mieltä kuin luontoakin.

Helmililjat Muscari armeniacum ovat hurjasti kasvaneet, mutta nuppuja ei ole vieläkään näkyvissä.

Helmililjat eivät ota kukkiakseen. Epäilen, että olen pitänyt niitä liian lämpimässä ja toisekseen, ovatkohan ne saaneet tarpeeksi valoa, kun ovat niin pitkiksi venähtäneet.
No, aika näyttää miten käy. Toisaalta, vihreäkin on hieno väri. Tuonne sekaan tipuja ja pupuja, niin pääsiäisasetelma on valmis. Ja kyllä nämä viimeistään ensi keväänä kukkivat, nimittäin maassa. Syksyn tullen laitan nämä sitten pihalle perennapenkkiin. Saavat siellä jatkaa elämää vielä monia, monia vuosia.   

Kolme päivää sitten kylvetyt ohransiemenet ovat jo oraalla. 

Pääsiäisohrat laitoin viikonloppuna kasvamaan. Otin vitriinistä hyötykäyttöön Aarikan pienet totilasit ja jälkiruokakulhot. Molemmat ovat oivia kippoja kaikenlaisille kukkasille ja kylvöksille. Totilaseja ei ole taidettu muuhun ikinä käyttääkään. Jälkiruokakulhot ovat olleet kyllä muutenkin ahkerassa käytössä, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

Tyttäreni tekemä synttärikattaus: mansikka- ja cappucinojäätelöä, tummaa suklaata sekä kinuskikastiketta, nam! 

Kevään vihreän vivahdus

Ostin viime syksyn alennusmyynneistä helmililjan sipuleita. Osan laitoin heti maahan, mutta joitakin säästin ja pidin talven viileässä autotallissa. Muutama viikko sitten kaivelin ne esiin. Joihinkin oli jo ehtinyt ilmestyä pienet alut, joten kiire oli saada ne multaan kasvamaan ja vahvistumaan.

Helmililja Muscari armeniacum

Ruukun pohjalle laitoin salaojaksi pussissa olevat sahanpurut ja kuivia oksia. Sitten hyvää multaa perään ja sipulit tarpeeksi tiheään, että peittävät pinnan.

Ihanaa vihreää! Nämä ovat olleet ruukussa noin viikon. Kasvu on nopeaa, vaikka kasvupaikka on viileä ja kastelu niukkaa.

Asetelman viimeistelyn hoidin koristeheinällä. Olen pitänyt istutuksia valoisassa ja viileässä, ettei kasvu kovin venyisi. Kyllä jännittää, saanko hyödettyä ne kukkimaan. Tosin nämä kyllä kelpaavat viherkasveinakin. :)

Ihanaa Kansainvälistä Naistenpäivää!

Ihanaa Kansainvälistä Naistenpäivää! 

Muista nainen: olet ainutlaatuinen ja kukaan ei ole kuin S I N Ä!

Valoa, valoa, valoa

Kevätauringon paistaessa metsäretki on juhlaa.

Hienot ulkoiluilmat! Aurinkoa on riittänyt ja räystäät ovat tippuneet vettä jo pari päivää. Kevät on ihanasti ihan nurkan takana.

Kevätauringon innostamana kaivoin meidän nuorimmaisen kanssa lumilapiolla ja kolalla reitin pihan perälle. Siellä sijaitsevat laatikot, joissa säilytän kukkaruukkuja. Pesin ruukuista ensin lumella irtomullat pois ja viimeistelin vedellä ja käsitiskiaineella.   

Kukkaruukut vaahtokylvyssä.
 

Otin jo syksyllä keijunmekon Rhodochiton atrosanguineus siemeniä talteen. Pistin viime viikolla ne koekylvöön talouspaperiin. Ja nyt odotellaan, että itävätkö ne. Tästä se taas lähtee. Multapussikin on ostettuna. Pian, pian... kevät on täällä.

Helmikuun hempeitä värejä

Huone-esikko Primula obconica

Koska  puutarha ei häikäise vielä muulla kuin valkealla värillä, piti sisälle hankkia vähän vihreää. Tämä hempeän lilansävyinen huone-esikko pääsi uuteen kotiin viime kauppareissulla. Viikon se on jo kukkinut ja hauska nähdä miten pitkään se jaksaa vielä uusia nuppuja pukata. Lakastuneita kukintoja olen napsinut pois sitä mukaa kun niitä on ilmaantunut.

Valon lisääntyessä alkaa mieleen pujahdella pikkuhiljaa kevät ja ensi kesä. Mitä kasvattaisi kasvimaalla? Mitä siemeniä kylväisi? Mitä uudistaisi puutarhassa? Mikä on hyväksi todettua ja mitä voisi vaihtaa ja muuttaa? Suunnitelmia, suunnitelmia... Kesän puutarhasuunnitelmien haaveilu on ihan parasta helmikuun hupia.

Vähän jännittää, ovatko maahan kaivetut runkoruusut selvinneet. Entäpä muut ruusut? Kellarissa voisi kyllä käydä vilkaisemassa daalianmukuloita. Ovatkohan vielä hengissä? Vanhoja siemenvarastoja voisi koekylvää ja uusiakin ehkäpä tilata.

Kodin Kukat Oy ja Korpikangas Siemenen kuvastot ovat olleet ahkerassa käytössä.

Kaksi kuvastoa on jo putkahtanut postiluukusta. Kodin Kukat on muistanut Esikasvatettavat taimet -kuvastollaan. Kuvasto on täynnä upeita koriste- ja hyötykasveja. Tekisi mieli tilata ne kaikki! Korpikangas siemenen siemenluettelokin on pullollaan mielenkiintoisia tuttavuuksia.

Ennen tilausta teen kuitenkin inventaarion omista siemenvarastoista. Ja toivottavasti pian tulee enemmänkin kuvastoja selailtavaksi. Saa nähdä, mitä taas innostuu tilaamaan. Tämä joka keväinen hullaantuminen kesän odotuksesta ei ilmeisesti mene koskaan ohi. Ei auta kuin nauttia ja mennä täysillä mukaan.

 

Ah esikoita . . .

Esikot Primula tuovat sekä kevään valon että iloiset värit tullessaan... ja se tuoksu! Arabian Keto rasiat kruunaavat koko komeuden. Niihin on helppo sujauttaa ruukkukukka sisälle ja simsalabim, asetelma on valmis. Helppoa ja kaunista!

Esikot Arabian Keto rasioissa, alla Broste Copenhagenin keraaminen tarjotin.

Keto rasiat tulivat myyntiin vuonna 2006 ja taisinpa heti niihin ihastua. Niitä ei ole enää myymälöissä, mutta kirppareilla ja huutokaupoissa rasiota on vielä tarjolla. Tarjottimen ostin myös monta vuotta sitten. Se on ollut ahkerassa käytössä - milloin kynttiläalustana, milloin kivikokoelman pohjana ja milloin jouluasetelman alustana. Pöytäkattauksessa se on myös hyvin monikäyttöinen.  

Esikot viihtyvät viileässä ja olenkin vienyt ne yöksi viileämpään huoneeseen. Näin ne saa säilymään vähän pidempään elinvoimaisina ja kukkivina. Kastelusta on myös tärkeä huolehtia. Lehdet kellastuvat helposti, mutta uusia kasvi pukkaa ihan jatkuvasti, kun vanhoja lehtiä ja kukkineita kukkia nyppii pois.

Kun esikot alkavat nuupahtaa, siirrän ne kellariin odottamaan kevättä ja uudelleensistutusta ulos. En ole aiemmin kokeillut kukkapenkkiin sirtämistä, mutta tänä keväänä sen teen. Esikot ovat monivuotisia ja niitä on niin monia lajikkeita, toiset kestävämpiä kuin toiset.

Toinen, mitä haluan testata on siementen kerääminen ja kylvö. Eli jätän jostakin esikosta nyppimättä kuihtuneet kukat ja annan sen siementää. Siemenet voi kylvää heti tuoreeltaan, jolloin kukinnan voi saada jo ensimmäisenä kesänä. Pitää siis kokeilla - ehdottomasti!

Kevään kuplivia kukkasia rinnassa - toivottavasti sinullakin!

Tammikuun happinaamari

Tammikuu on uuden ajan ajattelemisen aikaa. Sitä katsoo vuoronperää taakseen ja eteensä. Taakseen siksi, että näkisi, mitä tuli tehtyä ja eteen siksi, että mitä voisi tehdä kenties toisin.

Luin viime vuonna 104 kirjaa. Se tekee kaksi kirjaa per viikko. Ei huonosti lainkaan, ja olenkin saavutuksestani hyvin ylpeä.

Aloitin kirjavuoteni Miisa Jääskeläisen Sana kerrallaan teoksella ja päätin sen Esko Valtaojan Kaiken käsikirjaan. Siihen väliin mahtui monenlaista mielenkiintoista opusta. 

Tänä vuonna aion lukea vähintäänkin yhtä monta. Kirjat ovat innostavia, elämää avartavia ja opettavaisia. Onko parempaa ajankulua kuin lukeminen? Varmaan - mutta minä pidän lukemisesta. Kirjasto on taivaani, jossa vierailen vähintään kerran viikossa. Suurin osa kirjoistani kulkeutuu kirjastosta - helppoa, edullista ja ekologista. 

Kirjoja, joita luen nyt.

Olen monilukija - eli luen montaa kirjaa yhtä aikaa. En voisi lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Tarvitsen ajattelua, pohtimista ja erilaisia sykäyksiä ja elämyksiä. Haluan valita lukemiseni mielenliikkeiden mukaan. 

Äänikirjoja minulla on tällä hetkellä kuuntelussa kaksi. Autossa kuuntelen Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ja koneella Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Kolmantena kirjana on tabletilla sähköinen opus Outi Pakkasen Julma kuu. 
Kaikki nämä ovat kirjastosta lainattuja - myös tabletti (Samsung Galaxy Tab) eli e-kirjan lukulaite.

Yöpöydällä luvun alla olevia kirjoja ovat Aristoteleen Runousoppi, Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa, Päätalon Huonemiehen poika, Jaana Venkulan Taiteen välttämättömyydestä, Kalle Veirton Leiri, Pauli Juutin Saako työssä viihtyä sekä viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä klassikkokirja Henry David Thoreaun Walden, Elämää metsässä. Voit siis kuvitella että olen myös kirjanmerkkien suurkuluttaja.

Lisäksi minulla on lainassa useita muita kirjoja, jotka otan sopivan hetken tullessa yöpöydälle. Jotkut kirjoista luen suoraan opintojen vuoksi, osan mielenkiinnosta ja toiset olen valinnut intuition mukaan. Yhtä kaikki - jokainen kirja on lukemisen arvoinen. Jätän todella harvoin kirjoja kesken. 

Ei ainoastaan hengen ravintoa
Vastapainona on oltava jotain muuta - liikettä. Näin talven keskellä olen hyvin hidasliikkeinen ja lepäilen enemmän kuin liikun. Luotan, että kevätaurinko taas pikkuhiljaa saa ajatukset ulos ja luut ja lihakset kaipaamaan liikettä, kuten puutarhassa puuhailua. Kuitenkin, vaikkapa metsässä kävely antaa voimia arkeen. 

Metsän energiaa.

Elämän on hyvä olla tasapainossa - näin minä ajattelen. Jokaisella on oma balanssinsa. Minun tasapainoni tarkoittaa itsestäni huolehtimista, joka tarkoittaa lukemista, kirjoittamista, valokuvausta, meditointia, luontoa, puutarhailua ja tavallisia arjen askareita perheen kera sekä liikettä. Näin jaksaa sitten huolehtia muistakin. 

Summa summarum... summien summa eli loppujen lopuksi: Lentokoneessakin neuvotaan ensin laittamaan happinaamari itselle ja sitten vasta vieressä istuvalle. Miten on? Sujahtaako happinaamari ensin omille kasvoille vai asetteletko sen ensin jonkun toisen hengitettäväksi?       
 

Vanhassa vara parempi

Tällä viikolla on ollut päällimmäisenä työn alla pieni remontti. Yläkerran portaikko on kaivannut jo pidempään uudistusta ja nyt sitä sitten aloiteltiin.

Jo syksyllä maalattiin portaat tyylillä vanha kulunut maali hiomalla pois ja uusi maali pintaan. Värikin vaihtui oliivinvihreäksi. Nyt tavoittena on paneloida sisäkatto ja muutella hieman pistorasioiden paikkoja, uudistaa seinät ja lattia.

Minun pääasiallinen toimenkuvani on ollut materiaalien valinta, ruoka- ja kahvihuolto sekä jälkien siivous. Jonkun sekin on tehtävä ja tykkään kun asiat tapahtuu.  

Lempipuuhaani on kuitenkin ollut retromallin valokatkaisijoiden ja pistorasioiden uudistus. Halusin ehdottomasti säästää talon alkuperäiset valokatkaisijat. Pääsin siis puhdistuspuuhiin.

Kaikki vedenkestävät osat laitoin lämpimään veteen likoamaan. Lorautin sekaan hieman käsinpesuainetta. Annoin liota ja sitten hankasin maaleja pois harjalla, teräsvillalla ja puukonterällä. Onneksi maalia ei ollut kuin kaksi kerrosta. Lopputulos onnistui vaikka en minkäänlaista maalinpoistoainetta käyttänytkään - luontoystävällistäkin siis. Tosin hieman naarmuvaurioita tuli, mutta onneksi sitä ei huomaa, eikä kerrota kenellekään.

Joka tapauksessa hyvä mieli jäi. Kierrätys on kivaa. Ja sitäpaitsi vanha on aina kauniinpaa kuin pussillinen uusia.    

Valokatkaisin ennen... ja jälkeen käsittelyn.  

Takaisin ruotuun

Takaisin arkeen. Back to the weekday, yes!

On ihana palata takaisin arkeen... Pikkuhiljaa viime vuoden rippeet voi jättää taa. Kinkku on syöty, joulusuklaat hävitetty parempiin suihin ja lanttu- ja porkkanalaatikot ovat enää muisto vain.

Joulukuusi on paloiteltu voimasaksilla ja sekatööreillä ja saateltu iloisin mielin takan loimuun. Havunneulaset kerätty rikkalapioon ja siitä pihalle kuusiaidan alle karikkeeksi. Maasta sinä olet tullut ja niin edelleen...

Kuusenkoristeet on pakattu ja kannettu ullakolle odottamaan ensi joulua. Ainoat muistot viime joulusta ovat täydessä loistossaan kukkiva jaloritarinkukka sekä valkeat paperitähdet ikkunoissa. 

Paperitähdet ovat koristaneet ikkunoitani kesät talvet jo monta vuotta. Kesällä niitä tuskin huomaa, mutta pimeinä vuodenaikoina niillä valaistaan ahkerasti. 

 Paperinen tähti katselee ikkunastani vuoden ympäri kotikujan menoa. 

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-ryhmä, jota myös amaryllikseksi kutsutaan Kukkii upeasti näin talvella. Jos haluat, siitä voi leikata saksilla heteet pois, näin kukka ei ripottele kauniille juhlaliinalle siitepölyä.

Annan itse yleensä heteiden olla ja kukan siementää, mutta juhlakattauksessa ne kannattaa poistaa. Jaloritarinkukka on myös kestävä leikkokukkana.

 Ylemmässä kuvassa jaloritarinkukassa on heteet tallella ja alemmasta kuvasta ne on 
poistettu. Kun heteet poistetaan, kukka ei siemennä, eikä siitepöly likaa pöytäliinaa. 

Tammikuu on hyvä aika aloittaa

Näin tosin ajattelin joulukuusta ja muistaakseni kaikkina muinakin kuukausina, kun suunnittelin blogin aloittamista. Aina vain oli kaikenlaista muuta tärkeämpää tekemistä.  

Mutta, mutta... parempi tänään kuin ei milloinkaan. Vanha kiinalainen sananlaskukin sanoo melkein samalla tavalla. Tai ainakin tarkoittaa samaa. Tai jotain sinne päin.   

Paras aika istuttaa puu oli

 kaksikymmentä vuotta sitten. 

Toiseksi paras aika on TÄNÄÄN!

Tänään on paras päiväni aloittaa blogi. Nyt on minun tänään. Olkoon blogini Kukka keskellä kämmentä minun istuttamani puu, jota en olisi voinut istuttaa kaksikymmentä vuotta sitten. 

Uuden vuoden ilotulitus vuodelle 2013!

Vuosi vaihtui muutama päivä sitten. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt. Mitä nyt aion liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, lukea paljon, kirjoittaa sitäkin enemmän, hoitaa puutarhaani, taiteilla, höpsötellä ja hupsutella ja ennen kaikkea pitää huolta itsestäni ja läheisistäni. Siinäpä sitä lupauksia kerrakseen. Mitään muuta en luvannut - paitsi tipattoman tammikuun itselleni.

On hankala sanoa (tai kirjoittaa), mitä blogini tule sisältämään. Luotan, että asiaa riittää. Aika näyttää mitä ne asiat sitten ovat. 

Siitä olen varma, että ainakin puutarhanhoitoa sivutaan (hyvin läheltä), valokuvia katsellaan, kirjoja luetaan ja kirjoittamista harrastetaan. Saa nähdä mitä muita aiheita maistellaan.Toivottavasti paljon ja monipuolisesti.

Rakas lukijani - olet lämpimästi tervetullut matkaani - mihin ikinä se viekään. 

Hyvää vuotta 2013 meille!