Tammikuun happinaamari

Tammikuu on uuden ajan ajattelemisen aikaa. Sitä katsoo vuoronperää taakseen ja eteensä. Taakseen siksi, että näkisi, mitä tuli tehtyä ja eteen siksi, että mitä voisi tehdä kenties toisin.

Luin viime vuonna 104 kirjaa. Se tekee kaksi kirjaa per viikko. Ei huonosti lainkaan, ja olenkin saavutuksestani hyvin ylpeä.

Aloitin kirjavuoteni Miisa Jääskeläisen Sana kerrallaan teoksella ja päätin sen Esko Valtaojan Kaiken käsikirjaan. Siihen väliin mahtui monenlaista mielenkiintoista opusta. 

Tänä vuonna aion lukea vähintäänkin yhtä monta. Kirjat ovat innostavia, elämää avartavia ja opettavaisia. Onko parempaa ajankulua kuin lukeminen? Varmaan - mutta minä pidän lukemisesta. Kirjasto on taivaani, jossa vierailen vähintään kerran viikossa. Suurin osa kirjoistani kulkeutuu kirjastosta - helppoa, edullista ja ekologista. 

Kirjoja, joita luen nyt.

Olen monilukija - eli luen montaa kirjaa yhtä aikaa. En voisi lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Tarvitsen ajattelua, pohtimista ja erilaisia sykäyksiä ja elämyksiä. Haluan valita lukemiseni mielenliikkeiden mukaan. 

Äänikirjoja minulla on tällä hetkellä kuuntelussa kaksi. Autossa kuuntelen Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ja koneella Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Kolmantena kirjana on tabletilla sähköinen opus Outi Pakkasen Julma kuu. 
Kaikki nämä ovat kirjastosta lainattuja - myös tabletti (Samsung Galaxy Tab) eli e-kirjan lukulaite.

Yöpöydällä luvun alla olevia kirjoja ovat Aristoteleen Runousoppi, Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa, Päätalon Huonemiehen poika, Jaana Venkulan Taiteen välttämättömyydestä, Kalle Veirton Leiri, Pauli Juutin Saako työssä viihtyä sekä viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä klassikkokirja Henry David Thoreaun Walden, Elämää metsässä. Voit siis kuvitella että olen myös kirjanmerkkien suurkuluttaja.

Lisäksi minulla on lainassa useita muita kirjoja, jotka otan sopivan hetken tullessa yöpöydälle. Jotkut kirjoista luen suoraan opintojen vuoksi, osan mielenkiinnosta ja toiset olen valinnut intuition mukaan. Yhtä kaikki - jokainen kirja on lukemisen arvoinen. Jätän todella harvoin kirjoja kesken. 

Ei ainoastaan hengen ravintoa
Vastapainona on oltava jotain muuta - liikettä. Näin talven keskellä olen hyvin hidasliikkeinen ja lepäilen enemmän kuin liikun. Luotan, että kevätaurinko taas pikkuhiljaa saa ajatukset ulos ja luut ja lihakset kaipaamaan liikettä, kuten puutarhassa puuhailua. Kuitenkin, vaikkapa metsässä kävely antaa voimia arkeen. 

Metsän energiaa.

Elämän on hyvä olla tasapainossa - näin minä ajattelen. Jokaisella on oma balanssinsa. Minun tasapainoni tarkoittaa itsestäni huolehtimista, joka tarkoittaa lukemista, kirjoittamista, valokuvausta, meditointia, luontoa, puutarhailua ja tavallisia arjen askareita perheen kera sekä liikettä. Näin jaksaa sitten huolehtia muistakin. 

Summa summarum... summien summa eli loppujen lopuksi: Lentokoneessakin neuvotaan ensin laittamaan happinaamari itselle ja sitten vasta vieressä istuvalle. Miten on? Sujahtaako happinaamari ensin omille kasvoille vai asetteletko sen ensin jonkun toisen hengitettäväksi?