Tammikuun happinaamari

Tammikuu on uuden ajan ajattelemisen aikaa. Sitä katsoo vuoronperää taakseen ja eteensä. Taakseen siksi, että näkisi, mitä tuli tehtyä ja eteen siksi, että mitä voisi tehdä kenties toisin.

Luin viime vuonna 104 kirjaa. Se tekee kaksi kirjaa per viikko. Ei huonosti lainkaan, ja olenkin saavutuksestani hyvin ylpeä.

Aloitin kirjavuoteni Miisa Jääskeläisen Sana kerrallaan teoksella ja päätin sen Esko Valtaojan Kaiken käsikirjaan. Siihen väliin mahtui monenlaista mielenkiintoista opusta. 

Tänä vuonna aion lukea vähintäänkin yhtä monta. Kirjat ovat innostavia, elämää avartavia ja opettavaisia. Onko parempaa ajankulua kuin lukeminen? Varmaan - mutta minä pidän lukemisesta. Kirjasto on taivaani, jossa vierailen vähintään kerran viikossa. Suurin osa kirjoistani kulkeutuu kirjastosta - helppoa, edullista ja ekologista. 

Kirjoja, joita luen nyt.

Olen monilukija - eli luen montaa kirjaa yhtä aikaa. En voisi lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Tarvitsen ajattelua, pohtimista ja erilaisia sykäyksiä ja elämyksiä. Haluan valita lukemiseni mielenliikkeiden mukaan. 

Äänikirjoja minulla on tällä hetkellä kuuntelussa kaksi. Autossa kuuntelen Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ja koneella Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Kolmantena kirjana on tabletilla sähköinen opus Outi Pakkasen Julma kuu. 
Kaikki nämä ovat kirjastosta lainattuja - myös tabletti (Samsung Galaxy Tab) eli e-kirjan lukulaite.

Yöpöydällä luvun alla olevia kirjoja ovat Aristoteleen Runousoppi, Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa, Päätalon Huonemiehen poika, Jaana Venkulan Taiteen välttämättömyydestä, Kalle Veirton Leiri, Pauli Juutin Saako työssä viihtyä sekä viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä klassikkokirja Henry David Thoreaun Walden, Elämää metsässä. Voit siis kuvitella että olen myös kirjanmerkkien suurkuluttaja.

Lisäksi minulla on lainassa useita muita kirjoja, jotka otan sopivan hetken tullessa yöpöydälle. Jotkut kirjoista luen suoraan opintojen vuoksi, osan mielenkiinnosta ja toiset olen valinnut intuition mukaan. Yhtä kaikki - jokainen kirja on lukemisen arvoinen. Jätän todella harvoin kirjoja kesken. 

Ei ainoastaan hengen ravintoa
Vastapainona on oltava jotain muuta - liikettä. Näin talven keskellä olen hyvin hidasliikkeinen ja lepäilen enemmän kuin liikun. Luotan, että kevätaurinko taas pikkuhiljaa saa ajatukset ulos ja luut ja lihakset kaipaamaan liikettä, kuten puutarhassa puuhailua. Kuitenkin, vaikkapa metsässä kävely antaa voimia arkeen. 

Metsän energiaa.

Elämän on hyvä olla tasapainossa - näin minä ajattelen. Jokaisella on oma balanssinsa. Minun tasapainoni tarkoittaa itsestäni huolehtimista, joka tarkoittaa lukemista, kirjoittamista, valokuvausta, meditointia, luontoa, puutarhailua ja tavallisia arjen askareita perheen kera sekä liikettä. Näin jaksaa sitten huolehtia muistakin. 

Summa summarum... summien summa eli loppujen lopuksi: Lentokoneessakin neuvotaan ensin laittamaan happinaamari itselle ja sitten vasta vieressä istuvalle. Miten on? Sujahtaako happinaamari ensin omille kasvoille vai asetteletko sen ensin jonkun toisen hengitettäväksi?       
 

Vanhassa vara parempi

Tällä viikolla on ollut päällimmäisenä työn alla pieni remontti. Yläkerran portaikko on kaivannut jo pidempään uudistusta ja nyt sitä sitten aloiteltiin.

Jo syksyllä maalattiin portaat tyylillä vanha kulunut maali hiomalla pois ja uusi maali pintaan. Värikin vaihtui oliivinvihreäksi. Nyt tavoittena on paneloida sisäkatto ja muutella hieman pistorasioiden paikkoja, uudistaa seinät ja lattia.

Minun pääasiallinen toimenkuvani on ollut materiaalien valinta, ruoka- ja kahvihuolto sekä jälkien siivous. Jonkun sekin on tehtävä ja tykkään kun asiat tapahtuu.  

Lempipuuhaani on kuitenkin ollut retromallin valokatkaisijoiden ja pistorasioiden uudistus. Halusin ehdottomasti säästää talon alkuperäiset valokatkaisijat. Pääsin siis puhdistuspuuhiin.

Kaikki vedenkestävät osat laitoin lämpimään veteen likoamaan. Lorautin sekaan hieman käsinpesuainetta. Annoin liota ja sitten hankasin maaleja pois harjalla, teräsvillalla ja puukonterällä. Onneksi maalia ei ollut kuin kaksi kerrosta. Lopputulos onnistui vaikka en minkäänlaista maalinpoistoainetta käyttänytkään - luontoystävällistäkin siis. Tosin hieman naarmuvaurioita tuli, mutta onneksi sitä ei huomaa, eikä kerrota kenellekään.

Joka tapauksessa hyvä mieli jäi. Kierrätys on kivaa. Ja sitäpaitsi vanha on aina kauniinpaa kuin pussillinen uusia.    

Valokatkaisin ennen... ja jälkeen käsittelyn.  

Takaisin ruotuun

Takaisin arkeen. Back to the weekday, yes!

On ihana palata takaisin arkeen... Pikkuhiljaa viime vuoden rippeet voi jättää taa. Kinkku on syöty, joulusuklaat hävitetty parempiin suihin ja lanttu- ja porkkanalaatikot ovat enää muisto vain.

Joulukuusi on paloiteltu voimasaksilla ja sekatööreillä ja saateltu iloisin mielin takan loimuun. Havunneulaset kerätty rikkalapioon ja siitä pihalle kuusiaidan alle karikkeeksi. Maasta sinä olet tullut ja niin edelleen...

Kuusenkoristeet on pakattu ja kannettu ullakolle odottamaan ensi joulua. Ainoat muistot viime joulusta ovat täydessä loistossaan kukkiva jaloritarinkukka sekä valkeat paperitähdet ikkunoissa. 

Paperitähdet ovat koristaneet ikkunoitani kesät talvet jo monta vuotta. Kesällä niitä tuskin huomaa, mutta pimeinä vuodenaikoina niillä valaistaan ahkerasti. 

 Paperinen tähti katselee ikkunastani vuoden ympäri kotikujan menoa. 

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-ryhmä, jota myös amaryllikseksi kutsutaan Kukkii upeasti näin talvella. Jos haluat, siitä voi leikata saksilla heteet pois, näin kukka ei ripottele kauniille juhlaliinalle siitepölyä.

Annan itse yleensä heteiden olla ja kukan siementää, mutta juhlakattauksessa ne kannattaa poistaa. Jaloritarinkukka on myös kestävä leikkokukkana.

 Ylemmässä kuvassa jaloritarinkukassa on heteet tallella ja alemmasta kuvasta ne on 
poistettu. Kun heteet poistetaan, kukka ei siemennä, eikä siitepöly likaa pöytäliinaa. 

Tammikuu on hyvä aika aloittaa

Näin tosin ajattelin joulukuusta ja muistaakseni kaikkina muinakin kuukausina, kun suunnittelin blogin aloittamista. Aina vain oli kaikenlaista muuta tärkeämpää tekemistä.  

Mutta, mutta... parempi tänään kuin ei milloinkaan. Vanha kiinalainen sananlaskukin sanoo melkein samalla tavalla. Tai ainakin tarkoittaa samaa. Tai jotain sinne päin.   

Paras aika istuttaa puu oli

 kaksikymmentä vuotta sitten. 

Toiseksi paras aika on TÄNÄÄN!

Tänään on paras päiväni aloittaa blogi. Nyt on minun tänään. Olkoon blogini Kukka keskellä kämmentä minun istuttamani puu, jota en olisi voinut istuttaa kaksikymmentä vuotta sitten. 

Uuden vuoden ilotulitus vuodelle 2013!

Vuosi vaihtui muutama päivä sitten. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt. Mitä nyt aion liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, lukea paljon, kirjoittaa sitäkin enemmän, hoitaa puutarhaani, taiteilla, höpsötellä ja hupsutella ja ennen kaikkea pitää huolta itsestäni ja läheisistäni. Siinäpä sitä lupauksia kerrakseen. Mitään muuta en luvannut - paitsi tipattoman tammikuun itselleni.

On hankala sanoa (tai kirjoittaa), mitä blogini tule sisältämään. Luotan, että asiaa riittää. Aika näyttää mitä ne asiat sitten ovat. 

Siitä olen varma, että ainakin puutarhanhoitoa sivutaan (hyvin läheltä), valokuvia katsellaan, kirjoja luetaan ja kirjoittamista harrastetaan. Saa nähdä mitä muita aiheita maistellaan.Toivottavasti paljon ja monipuolisesti.

Rakas lukijani - olet lämpimästi tervetullut matkaani - mihin ikinä se viekään. 

Hyvää vuotta 2013 meille!